Julkisten ruokapalveluhankintojen vertailukriteerit painottuvat hintaan

Julkisten ruokapalveluhankintojen vertailukriteerit painottuvat hintaan

Julkisten ruokapalveluhankintojen vertailukriteerit painottuvat hintaan – saadaanko sitä mitä tilataan?

Kuntien ja julkista hankintaa noudattavien organisaatioiden toiveena markkinavuoropuhelussa on kotimainen raaka-aine, lähiruoka, luomu, hyvä henkilöstön johtaminen, henkilöstön kouluttaminen, toiminnan aktiivinen kehittäminen ja vuorovaikutus. Kun tarjouspyyntö saapuu, on 30 prosentissa tarjouksista kriteerinä kuitenkin 100-prosenttisesti hinta. Mikä muuttui matkalla, ja saadaanko sitä mitä haluttiin?

Suuri osa hankinnoista kilpailutetaan hinta-laatusuhteella. Laatupisteitä annetaan muun muassa omavalmistusasteesta, henkilöstön mitoituksesta ja salaattikomponenttien määrästä ja usein kaikki toimijat lupaavat maksimipisteen tuovan määrän. Käytännössä laatukriteerit ovat niin mekaanisia, että riittää, kun laatukriteerit täyttyvät, niihin on helppo vastata, eikä kukaan voi valittaa. Tarjoajan näkökulmasta näyttää siltä, että hankintayksiköt eivät halua tehdä vaativampia laadullisia kriteerejä ja antavat ”varmuuden vuoksi” kaikille tarjoajille täydet laatupisteet. Loppukädessä kilpailutetaan vain hintaa.

Toivomme nykyistä enemmän ja avoimempaa markkinavuoropuhelua. Lähes kaikki kilpailutukset noudattavat avointa menettelyä, jonka hyvänä puolena on se, että tarjouskilpailu vaatii hankintayksiköltä vähemmän työtä ja resursseja kuin esimerkiksi neuvottelumenettelyllä toteutettu tarjouskilpailu. Heikkoutena se, että hankintayksikön tulee kyetä kuvaamaan palvelun sisältö ja ehdot lähes lopullisessa muodossa tarjouspyynnössä, eikä hankintayksikkö ja tarjoajat voi tarjouskilpailun aikana yhdessä kehittää ruokapalvelun sisältöä ja ehtoja.

Hankintalaissa on useita muita menettelyjä, kuten neuvottelumenettely, kilpailullinen neuvontamenettely, palvelusopimus, yhteisyritys, yritysosto, allianssimenettely tai innovaatiokumppanuus. Näitä monipuolisempia tapoja toivon tulevaisuudessa käytettävän enemmän, jotta julkinen toimija saa sitä mitä se oikeasti haluaa, eikä sitä mitä sattui tilaamaan.

Lisäksi toivon, että hankintayksikkö ottaisi laatukriteerit tosissaan ja aidosti pohtisi, mitkä laatutekijät ovat kilpailuttavalle organisaatiolle tärkeitä. Valoa tunnelin päähän tuo Motivan laadulliset hankintakriteerit. Maa- ja metsätalousministeriö olisi luonteva taho aktivoimaan Motiva kriteeristön käyttöä valtakunnallisilla keskustelutilaisuuksilla.

Hinnan sijaan toivon, että laatu, maku ja vastuullisuus nostetaan kunniaan ja että voimme yhdessä kuntien kanssa rakentaa suomalaisten hyvinvointia nykyistä monipuolisempien hankintamenettelyiden avulla.