Koulurakentamisessa pitää ravistella totuttuja käytäntöjä

Koulurakentamisessa pitää ravistella totuttuja käytäntöjä

Syksyllä 2016 astui uusi opetussuunnitelma voimaan. Onko se näkynyt jo koulurakentamisessa? Opetusalan ihmisiä haastatellessa mielipiteet jakautuvat jyrkästi puoltaviin ja kieltäviin kannanottohin. Tämä kertoo mielestäni epävarmuudesta ja käynnistysvaikeuksista, ehkä myös tavoitteiden epämääräisyyksistä. Miksi näin sitten on?

Nykyinen tuntikehys ja opettajien tuntijärjestelmä eivät tue riittävästi uutta opetussuunnitelmaa. Toisin on esimerkiksi Ruotsissa. Osa opettajista näkee potentiaalia käytännönläheisessä ja osallistavassa opetuksessa, osa taas ei. Opetuspuolen henkilöstöä ei ole saatu kaikilta osin uuden opetussuunnitelman taakse, toisaalta kaikkialla ei halutakaan. Hyvin monessa kunnassa uuden opetussuunnitelman sisältö on koko lailla mysteeri. Nämä kaikki vaikuttavat osaltansa myös koulurakentamiseen; sen vaatimuksiin ja tavoitteisiin.

Tällä hetkellä eletään ns. välikautta oppimisympäristön suhteen. Suomessa vaikuttaa vielä liian vahvasti ns. tasapäistävä opetus, jossa kaikki ajetaan samaan muottiin eikä heikompia tai yksilöllisempää opetusta tarvitsevia tueta. Koulurakentamiseen pistetään kyllä rahaa, paljonkin, mutta sitten säästetään oppikirjoista, joihin ei olekaan enää sitten varaa. Koulurakennuksia rakennetaan omaksi, kun voitaisiin vuokrata pitkäksi aikaa ja samalla miettiä koulun elinkaaren kustannukset. Jos rakennusliikkeelle annetaan kokonaisvastuu rakentamisesta, pakotetaan rakentaja tekemään kestäviä ratkaisuja. Jos rakennusliike saa vastatakseen myös koulun huolenpito- ja ylläpitopalvelun, niin silloin se huolehtii, että pinnat siivotaan esimerkiksi oikeilla välineillä ja tuotteilla. Tällä hetkellä kunnat panostavat siis vääriin asioihin. Halutaan omistaa seinät, kun pitäisi omistaa opetuksen sisältö ja laatu.

Koulurakennukset rakennetaan liian monessa kunnassa vieläkin monumenteiksi; tehdään hienoja arkkitehtonisia luomuksia, kun vähempikin riittäisi. Nykyisessä taloustilanteessa kuntien tarjouspyyntöprosessia pitäisi yksinkertaistaa esimerkiksi S&R -urakoiden suuntaan, eikä toteuttaa hidasta ja kallista jaetun urakan hankemallia. Pahimmillaan hankintaprosessit kestävät kaksi-̶ kolme vuotta, kun ne voisivat olla nopeimmillaan olla vain kuutisen kuukautta. Suomeksi sanottuna nykytilanteessa tuhlataan rahan lisäksi paljon aikaa. Kärsijöinä ovat oppilaat ja koulujen henkilökunta.

Suoraviivaistaminen. Siinä avainsana. Ei jokaista koulua tarvitse tehdä yksilöllisesti. Jopa 99 prosenttia julkisesta rakentamisesta voitaisiin toteuttaa konseptirakentamisena. Kertaalleen suunniteltua voidaan kyllä hioa ja kehittää. Mutta perusratkaisu turvallisesta, terveellisestä ja toimivasta opetusympäristöstä on kaikille sama. Se ei muutu ollaanko Etelä-Suomessa vai Pohjois-Suomessa.

Tällä hetkellä koulujen käyttöasteet ovat liian pieniä. Esimerkiksi koulun ruokalaa voidaan käyttää hyvin muuhunkin kuin vain ruokailuun. Liikuntatilat, kotitalouden ja teknisen työn luokat voidaan antaa iltaisin työväenopiston tai Martta-kerhojen käyttöön. Kulunvalvontajärjestelmällä voidaan hyvin hoitaa kulkuluvat eikä mitään vanhanaikaista vartiointia tarvita.

Ei koulurakentaminen ole vaikeaa. Pitää ravistella vuosikymmeniä voimassa olleita käytäntöjä uusiksi ja laajentaa näkökulmaa. Kyllä koulu saadaan rakennettua aina, mutta kustannustehokkaasti ja aikataulussa. Siinä on se meidän juttu.

Lehto Group Oyj
Karri Frisk
Myyntijohtaja – Lehto Tilat Oy