Maailman paras varhaiskasvatus on moniammatillinen kokonaisuus

Maailman paras varhaiskasvatus on moniammatillinen kokonaisuus

Varhaiskasvatus on alkusyksyn aikana selvästi noussut yhteiskunnalliseen keskusteluun. Varsinkin lastentarhanopettajien palkkauksesta käydään vihaista puolustustaistelua. Entä onko varhaiskasvatus nenän pyyhkimistä vai pedagoginen koulupolulle valmentava kokonaisuus?
Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkistanut kesäkuussa 2017 asiakirjan “Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030”. Asiakirjassa pyritään määrittelemään suuntaviivat, joilla varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrää kasvatetaan ja henkilöstörakennetta muutetaan.
Tiekartan suuri ongelma on sen painottuminen vain yli 3-vuotiaiden lasten tarpeisiin. Varhaiskasvatus on sitä vaativampaa mitä pienemmästä lapsesta on kysymys. Varhaisissa vaiheissa korostuvat hoiva ja hoito, jotka täysipainoisesti tukevat lapsen oppimista. Tämä liittyy vahvasti suomalaisen varhaiskasvatuksen traditioon. Varhaiskasvatuksen näkeminen vain opetuksena on toiminnan karkeaa yksinkertaistamista, mutta palvelee toki mainiosti tahoja, jotka keskittyvät opettamisen korostamiseen.
Päiväkotien perinteeseen kuuluu ammattiryhmien välinen kunnioitus ja tasa-arvo. Tiimit muodostavat laadun perustan. Niihin kuuluu tällä hetkellä lähtökohtaisesti kaksi hoitajaa ja yksi opettaja, eli kolme raudanlujaa ammattilaista. Lopputulos on niin hyvä, että ulkomailta käydään sitä sankoin joukoin ihmettelemässä. Tiekartassa valitettavasti esitetään, että tämä tuloksekas malli lopetetaan. Tavoitteena on siirtyä malliin, jossa opettajia olisi aina kaksi ja hoitajan tehtävä rajoittuisi opettajien avustamiseen sekä perushoitoon. Muutos olisi laadun kannalta tuhoisa, heikentäisi ilmapiiriä ja jättäisi hyödyntämättä koko muun henkilöstön valtavan potentiaalin.
Tavoite lastentarhanopettajakoulutuksen suorittaneiden lastantarhanopettajien määrällisestä kasvattamisesta ei ole realistinen. Suomalaisen varhaiskasvatuksen on nähty pohjautuvan varhaiskasvatuksen merkittävän kehittäjän määrittelemään EduCare-malliin, jonka ytimessä on ajatus hoivan, hoidon ja opetuksen tasapainosta eri-ikäisillä lapsilla. Mallin toteutuminen edellyttää henkilöstöltä todella laaja-alaista osaamista, ei vain opettajuutta. Paras tulos saavutetaankin kehittämällä nykyistä toimintamallia laajassa yhteisymmärryksessä, ei keskittymällä vain yliopistotutkintopohjaisten lastentarhanopettajien määrän kasvattamiseen.

Minna Salminen, erityisasiantuntija