Mitä se digitaalisuus oikein on?

Mitä se digitaalisuus oikein on?

Digitaalisuus on nostettu Juha Sipilän hallitusohjelmassa asemaan, joka antaa kuvan, että nyt on kehitetty jotakin aivan uutta, ja se ratkaisee ongelmamme. Hieman tarkennusta saimme 1.9.2015 kun ministerit Anne Berner ja Anu Vehviläinen avasivat mitä kaikkea digitaalisuus voisi käytännössä tarkoittaa.
Monelle on helposti tullut se käsitys, että kyseessä on uusi käsite vanhoissa vaatteissa. Olenkin ollut huomaavinani, ettei digitaalisuutta oikein ole missään selkeästi määritetty. JulkICT:n sivuilla toki on periaatteessa kohtuullisen selvästi todettu. Vai onko: Digitaalisuus on toimintatapojen uudistamista, sisäisten prosessien digitalisointia ja palveluiden sähköistämistä. Tuntuu jotenkin kovin tutulta. Ainoa muutos noin 15 vuoden takaiseen, on prosessien digitalisointi, ennen puhuttiin prosessien sähköistämisestä. Tai ehkäpä paino pitääkin laittaa käsitteelle sisäiset prosessit. Tähän mennessä onkin sähköistetty ulkoisia prosesseja. Haaste siis nimenomaan olisikin hallinnon sisällä, ei osaamattomissa kansalaisissa.
Digitaalisuudesta puhuttaessa yhteinen nimittäjä näyttäisi olevan tieto. Tällöin lähestytäänkin helposti myös kunnissa viime vuosina ajankohtaiseksi tullutta kokonaisarkkitehtuuria. Siinähän tieto on nostettu omaksi toimintaa ja ICT:tä yhdistäväksi ”liimaksi”. Olisiko digitaalisuudella ja kokonaisarkkitehtuurilla sitten jokin yhteys. Moni toivoo, että koko arkkitehtuuriajattelusta päästäisiin eroon, ja kyse onkin digitaalisuudesta. Vaan voisiko ollakin niin, että arkkitehtuuriajattelu on nimenomaan digitaalisuuden hyödyntämisen menetelmä. Sitä soveltamalla olisi mahdollista päästää todella niihin hyötyihin, mihin digitaalisuudella pyritään. Kyse siis olisi asiakaslähtöisten palveluiden kehittämisestä tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntämällä!
Ajatus ja tavoite eivät siis todellakaan ole mitenkään uusia. Kyse onkin siitä, miten tätä menetelmää hyödynnetään ja käytetään. Paino on selvästi tiedolla ja sen hallinnalla. Hallitusohjelmassa ja ministereiden linjauksissa asia on itse asiassa selvästi todettu: julkishallinnon pitää hyödyntää hallussaan olevia tietoja, eikä asiakkaalta kerätä samoja tietoja uudestaan ja uudestaan. Tuloksena olisi tiedon liikkuminen ja hyödyntäminen aivan eri tavalla kuin aikaisemmin ja tuloksetkin ovat todennäköisesti aivan erilaisia. Mutta minkälaisia toimintatavat ja palvelut jatkossa olisivat? Olisiko tässä jo ihan riittävä digitaalisuuden lähtökohta? Digitaalisuudessa kyse olisi ennen kaikkea tehokkaasta ja laadukkaasta tietojenhallinnasta, joka edellyttää modernien teknologisten laitteiden tarkoituksenmukaista käyttämistä. Ja avainkysymys sitten onkin: miten tämä toteutetaan?
Mikkelin ammattikorkeakoulussa alkaa sähköisen asioinnin ja arkistoinnin ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtava koulutusohjelma tammikuussa 2016. Koulutuksesta vastaavana opettajana näen digitaalisen tiedonhallinnan olevan koulutuksen ytimessä. Tulevaisuuden Suomi tarvitsee digitaalisuuden osaajia ja ymmärtäjiä. Mamkissa nähdään!
Markku Nenonen
Yliopettaja, Mikkelin ammattikorkeakoulu