Resurssoi ja motivoi – tämä tarina on tosi!

Resurssoi ja motivoi – tämä tarina on tosi!

Olin tekemässä merkittävää hankintaa, kallistakin. Talopakettia. Päätin, että etsin alan messuilta oikean vaihtoehdon. Tiesin, että osallistujien joukossa on neljä minua kiinnostavaa toimittajaa. Marssin dokumentit mukanani paikalle. Päätin käydä kaikilla mainituilla osastoilla esittelemässä suunnitelmani, pyytämässä arviota ajatuksistani ja tietysti tarjousta.
Ennakkoon parhaaksi arvioimani yritys oli ensimmäinen vierailuni kohde. Osastolla oli vain yksi esittelijä ja kuinka ollakaan hänellä pariskunta vieraana. Odottelin aikani dokumentit esillä. Pyrin viestittämään, että paikalla on potentiaalinen asiakas, joka haluaa hieroa kauppaa. Oikeasti.
Kyllästyin odottelemaan kun jutustelu ei loppunut, enkä huomiota yrityksestä huolimatta saanut. Menin kolmen muun luokse ja sainkin kaikissa tapauksissa yritysten edustajat käymään hanketta läpi ja lupautumaan tarjouksen tekoon.
Puolitoista tuntia oli kulunut. Palasin ensimmäisen vaihtoehdon luokse. Sama joukko jatkoi keskustelua. Menin lähemmäksi ja samaan tapaan dokumentteja näytellen kuin aiemminkin viestitin, että täältä voisi kauppaa herua. Ei silmäystäkään minun suuntaani. Keskustelusta kuulin sen verran, että muusta puhuttiin kuin kaupankäynnistä. Perhe- ja sukuasioista. Jätin yritykseni sikseen.
Jälkeenpäin kahdelta yritykseltä tuli tarjous. Parin päivän pohdiskeluajan kuluessa toinen yrityksistä lähestyi ja pyysi tapaamista tarkempaa arviointia ja tarkennuksia varten. Toinen tarjouksen lähettäneistä yrityksistä ei koskaan ottanut yhteyttä. Päätös oli helppo tehdä.
Talokauppa on talokauppaa. Se tiedetään. Kunnille myydään monenlaista palvelua ja tuotetta, talojakin toki. Messuille osallistutaan monenlaisilla viesteillä. Aina halutaan saada aikaan jotakin. Kaupankäyntiä, rekrytointeja, positiivista mielikuvaa, yhteistyötä… Aina välillä syyksi kuulee sanottavan, ”pitää olla esillä”. Mielestäni heppoinen syy osallistua messuille, ylipäätään mihinkään.
Näin yli kolmekymmentä vuotta messumedian kanssa askarrelleena toivoisin, että näytteilleasettajat, jotka maksavat osallistumisestaan usein korkeankin hinnan antaisivat henkilökunnalleen mahdollisuuden onnistua; riittävästi porukkaa, kunnon motivaatiolla ja parhain työvälinein. Vain niin saadaan rahalle vastinetta.
Sääliksi käy meitä tapahtumien järjestäjiäkin, kun yllämainitut tarinani passiiviset osapuolet menevät päälliköidensä luokse kertomaan, ” p..kat messut. Mitään ei pääse edes tarjoamaan.”