Se todellinen sote-uudistus

Se todellinen sote-uudistus

Asukaskohtaiset ikä- ja tarvevakioidut sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset vaihtelevat kuntien välillä tuhansilla euroilla. Moni miettii, miksi ja miten voi olla näin? Siksi, että tuottavuus eri toimijoiden välillä vaihtelee.

Jos kaikki Suomen kunnat ottaisivat käyttöön fiksuimmat tavat organisoida sote-palveluiden tuotanto, ei sote-uudistusta tarvittaisi. Vaativa erikoistason hoito ja investoinnit voisi keskittää riittävän suurille alueille, jotta veroeuroilla kustannettu huippuosaaminen ja investoinnit ovat tehokkaassa käytössä. Muilla tasoilla tuottavuus ratkeaa kuitenkin kentällä, ei hallinnon rakenteissa.

Toisin kuin yleisesti luullaan, ei tilastojen valossa tehokkain pohja perustason palveluiden tuotannolle ole mammuttiorganisaatio, vaan perustason palvelut kannattaa järjestää muutaman kymmenen tuhannen asukkaan väestölle. Väestöpohjaakin enemmän peruspalveluiden tuottavuus riippuu toimintamalleista.

Espoon kaupungin ja Aalto-yliopiston toteuttaman tuoreen tutkimuksen (http://espoo04.hosting.documenta.fi/kokous/2015327932-14-6.PDF) mukaan Mehiläisen Espoontorin terveysasemalla käyntikohtainen hinta palvelulle on yli viidenneksen Espoon keskiarvon alapuolella. Myös erikoissairaanhoidon kustannukset ovat verrokkiasemien alapuolella. Mitattu ja asiakkaiden kokema laatu palvelulle on kuitenkin korkealla tasolla.

Miten tämä on mahdollista? Ottamalla käyttöön tuottavuutta ja palvelun laatua parantavia toimintamalleja.

Kyse ei ole ydinfysiikasta. Akuutti ja pitkäaikaissairaiden hoito kannattaa jäsentää toisistaan erillisiksi palveluprosesseiksi omine tavoitteineen, sisältöineen ja toimintatapoineen. Lääkärivetoinen toimintatapa kannattaa kääntää ylösalaisin ja nostaa sairaanhoitajat prosessin keskiöön. Tilaratkaisut kannattaa tehdä tukemaan uutta toimintatapaa. Kaikelle henkilöstölle, ei vain johdolle, tehdään henkilökohtaiset tuloskortit ja palkita tulosten saavuttamisesta. Uusia hyviä ideoita ja toimintatapoja voi kehittää osana arkea, ei erillisissä hallinnon projekteissa. Tietoa ja osaamista tulee jakaa, ei pantata, tämä tukee myös henkilöstön viihtymistä ja työyhteisön hyvinvointia.

Nämä keinot ovat kaikkien perustason sote-palveluiden tuottajien, yksityisten ja julkisten, tiedossa ja käytettävissä. Yksityiset palveluntuottajat voivat olla kunnille erinomainen väline tunnistettujen keinojen viemiseksi käytäntöön. Voittajia sekä tuottavuuden että hoidon laadun parantamisesta ovat kaikki: potilas, kunta ja palveluiden tuottaja.

Lasse Männistö, palvelujohtaja, Mehiläinen Oy