Kunnat tarvitsevat sote-järjestöjä

Emily Strohm, Erityisasiantuntija, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry27.5.2021

Koronan aiheuttamat vaikeat ajat ovat haastaneet koko yhteiskuntaamme, mutta valoa on tunnelin päässä ja ehkä kohta pääsemme palauttamaan yhteiskuntaa raiteilleen. Nyt jos koskaan ei ole oikea hetki leikata hyvinvointipalveluista vaan tarvitaan erityistä panostusta terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Kuntien taloustilanne on jo ennen koronaa ollut heikko ja pitkittynyt kriisi on synnyttänyt suuren määrän hoitovelkaa. Koronakriisi on entistä vahvemmin muistuttanut, että kunnat tarvitsevat sote-järjestöjä.

Kunnissa tarvitaan vahvaa hyvinvointitalousajattelua, eli hyvinvointi- ja terveystavoitteiden (hyte-tavoitteiden) on ohjattava päätöksentekoa kunnan kaikilla hallinnonaloilla. Hyte-työtä tekevissä järjestöissä, joiden toimintaan kuuluvat esim. työttömien päivätoiminta ja erilaiset kohtaamispaikat, on herännyt huoli, että sote-uudistuksen seurauksena niiden rahoitus saattaa vaarantua. Vastuu rahoituksesta voi pudota hyvinvointialueiden ja kuntien väliin siten, ettei tukea tule kummastakaan lähteestä. Ilman kuntien tarjoamia tiloja ja suoria avustuksia monen järjestön toimivat käytännöt saattavat olla vaakalaudalla.

Järjestöt ovat myös omien kohderyhmiensä parhaita asiantuntijoita, ja niillä on valtavasti tietoa myös julkisten palveluiden puutoskohdista. Järjestöt tuleekin ottaa aidosti mukaan palveluiden kehittämistyöhön. Kuntien ja järjestöjen yhteistyölle tarvitaan toimivat ja vakiintuneet rakenteet. Hyväksi ratkaisuksi on osoittautunut esimerkiksi oman hyte- tai järjestökoordinaattorin palkkaaminen hoitamaan yhteydenpitoa järjestöihin ja järjestöneuvottelukunnan tai vastaavan yhteistyöelimen perustaminen, jossa kunnan ja järjestöjen edustajat voivat tavata toisiaan.

Järjestöjen asema palveluiden tuottajana on myös tärkeä tunnistaa kunnissa ja tulevaisuudessa hyvinvointialueilla. Järjestöjen palvelutuotannossa korostuvat erikoistuminen tiettyjen, usein vaativaa huolenpitoa tai erityistä osaamista edellyttävien, asiakasryhmien palveluihin ja järjestöjen tarkoituksena on palvelutuotannossakin kohderyhmän etujen valvominen ja asiakaslähtöisyys sekä palveluiden laatu.

Ongelma on, että kunnat harvoin hyödyntävät hankintalain tarjoamia mahdollisuuksia. Suuret hankinnat tulisi osittaa ja laadulla tulisi olla suurempi painoarvo pelkän hinnan sijaan. Hankintoja tehdessä on myös tärkeää kuulla asiakkaita. Etenkin pitkäkestoisissa hoiva- ja asumispalvelusopimuksissa asiakkaiden tarpeet ja näkemykset on otettava entistä paremmin huomioon.