Minkälaisia perheitä teidän kunnassanne asuu?

Minkälaisia perheitä teidän kunnassanne asuu?

Perhe-elämän monimuotoisuus koskettaa lähes jokaista suomalaista jossain vaiheessa elämänkaarta. Myös palveluntarpeet erilaisiin perhetilanteisiin ovat monenlaisia. Mutta tiedetäänkö kunnissa, kenelle palveluita suunnataan? Onko teidän kunnassanne selvitetty, minkälaisia perheitä alueella oikein asuu?

Suomen lainsäädännössä on hiljalleen tunnistettu perheiden monimuotoisuutta. Esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki tunnistaa myös samaa sukupuolta olevat puolisot, ja joulukuussa voimaan tuleva lakimuutos lapsen huolto- ja tapaamisoikeudesta mahdollistaa vuoroasumisjärjestelyn virallistamisen väestörekisterissä.

Lakimuutokset heijastelevat yhteiskunnallista ilmapiiriä, jossa yhä useamman on helpompi löytää oma perhe siitä puheesta, jota perheistä käydään. Perhe ei enää automaattisesti tarkoita samassa kodissa asuvien, heteroseksuaalisten ja suomalaistaustaisten äidin, isän ja biologisten lasten muodostamaa ydinperhettä.

Tämä on tärkeä näkökulma kunnan palveluita suunniteltaessa ja järjestettäessä: Onko kunnassa huomioitu eronneiden perheiden tarvitsema tuki, entä kriisiapu lapsensa menettäneille vanhemmille? Tuetaanko yhden vanhemman perheen aikuisen työllistymistä järjestämällä vuoropäivähoitoa?

Palveluiden suunnittelun kulmakivenä on selvittää, ketä kunnassa asuu ja minkälaisia tarpeita erilaisiin perhetilanteisiin mahdollisesti liittyy. Vuonna 2017 Suomessa esimerkiksi tehtiin 396 adoptiota ja 693 perheeseen syntyivät kaksoset. Noin 30 000 lasta kokee vuosittain vanhempiensa avioeron. 90 000 lapsen vanhemmista vähintään yksi on syntynyt muualla kuin Suomessa. Kuinka suuri osa näistä perheistä asuu teidän kunnassanne?

Tieto kunnan perherakenteesta auttaa suunnittelemaan palveluita paremmin ja kertoo myös, jos joltakin perheryhmältä puuttuu kokonaan heidän tarvitsemansa palvelut tai jos joku joukko on aliedustettuna palveluiden käyttäjissä. Tilastot eivät kuitenkaan kerro kaikkea. Esimerkiksi kaikki sateenkaariperheet, uusperheet tai etävanhemmat eivät näy rekistereissä. Palvelutarpeiden selvittäminen edellyttää myös perehtymistä perheiden arkeen.

Monimuotoisuuden tunnistaminen ja huomioiminen vaatii lisäksi kohtaamisen taitoa niiltä ammattilaisilta, jotka perheitä tapaavat. Taitoa kohdata perhe sellaisena kuin se on, ilman oletuksia ja ennakkokäsityksiä. Monimuotoisuudesta onkin syytä puhua ennen kaikkea rikkautena. Jokaisen perheenjäsenen tulee saada paitsi tarvitsemansa palvelut, myös kokemuksen siitä, että hänen perheensä on arvokas ja olemassa.

Sara Mäkäräinen, Erityisasiantuntija, Monimuotoiset perheet -verkosto