Uusiutuvia energiahankkeita, pääosin tuulivoimaa, on rakennettu viime vuosina valtavasti. Nyt hankkeiden etenemisvauhti on kuitenkin hidastunut. Voimaloita rakentuu toki edelleen, mutta uusia investointipäätöksiä on ollut aiempaa vähemmän. Jotkut lainvoimaisen kaavankin saaneet hankkeet odottavat parempia aikoja ennen, kuin nytkähtävät eteenpäin.
Taustalla on kaksi syytä. Tuulivoima on saavuttanut tilanteen, jossa sen lisärakentaminen ei ole yhtä tuottoisaa kuin aiemmin. Tässä syynä on tuotannon nopea kasvu: tuulen puhaltaessa sähkön hinta on niin matala, että uusia hankkeita on vaikeampaa saada kannattaviksi. Samalla yleisen suhdannetilanteen ja muun muassa vetytalouden odotettua hitaamman etenemisen vuoksi sähkön kulutus on junnannut paikallaan, jolloin investoinnit tuotannon kasvattamiseen odottavat kulutuksen nousua.
Sähkömarkkinoihin ja talouden vireeseen kunnat eivät voi vaikuttaa. Kunnat ovat kuitenkin avainasemassa uusiutuvan energian hankkeiden toteuttamisessa. Kaavoituksen edistäminen tässäkin tilanteessa voi varmistaa, että kun talouden tuulet kääntyvät, lähtevät hankkeetkin jouhevasti etenemään. Eikä sovi unohtaa, että vaikka hankekehitys on liiketoimintaa, on taustalla myös pyrkimys torjua ilmastonmuutosta.
Tuulivoiman kehittymisen horisontissa näkyy kuitenkin nyt pikimustia pilviä. Alueidenkäyttölain uudistus – ja etenkin lakiin sisältyvä vaatimus pitkästä vähimmäisetäisyydestä asutuksen ja tuulivoiman välillä – aiheuttaa suurta epävarmuutta tuulivoiman tulevaisuuden näkymille. Se on myrkkyä sijoituksille. Toteutuessaan laki estäisi monen tuulivoimahankkeen toteutumisen ja kaataisi kaavoituksessa pitkällekin edenneitä hankkeita.
Jo nykyisin kunnat voivat asettaa pelisääntöjä tai kieltäytyä kokonaan tuuli- ja aurinkovoiman kaavoittamisesta. Tällaiset linjaukset ovat selkeitä ja perustuvat kunnalliseen demokratiaan. Kun nykyinen järjestelmä on jo toimiva, pidetään siitä kiinni, eikä lähdetä turhaan vaikeuttamaan kuntien ja hankekehittäjien hyvää yhteistyötä.