Järjestöt mahdollistavat osallisuuden kokemuksia

Kirsi Sirola, Mielenterveyden keskusliitto4.9.2024

Luemme lähes viikoittain uutisia nuorten mielenterveyden ongelmien lisääntymisestä, pitkien sairauspoissaolojen määrän kasvusta ja mielenterveyden ongelmista nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeiden syynä.

Suunta on huolestuttava niin yksilöiden kuin yhteiskunnan kantokyvynkin kannalta. Viimeisimmän Kelan tilastotiedon mukaan mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen menetetyt kustannukset ovat reilu miljardi euroa vuodessa.

Suomi ja kunnat tarvitsevat veronmaksajia, ja ihminen tarvitsee osallisuuden kokemuksia voidakseen hyvin. Opiskelu, työ tai muu osallisuutta tukeva toiminta sekä sosiaaliset kontaktit tuovat elämään merkityksellisyyttä ja tarkoitusta.

Varhaisen vaiheen tuki on olennaista, oli sitten kysymys oppimisen tai elämän hallinnan vaikeuksista, neurologisista tekijöistä tai mielenterveyden ongelmista. Tiedämme kuitenkin, että tukiresurssit oppilaitoksissa ja julkisessa terveydenhuollossa ovat monin paikoin riittämättömät.

Taina Heinonen (2024) on väitöskirjassaan tutkinut 18–34-vuotiaiden mielenterveyskuntoutujien osallisuuden kokemusta ja tutkimuksen tulokset osoittavat, että keskeisiä mielenterveyskuntoutujien osallisuuden haasteita ovat sosiaalisten suhteiden kaventuminen, institutionaalisen tuen hajanaisuus sekä koulutukseen sitoutumisen ja työelämään siirtymisen haasteet.

Järjestökentällä on vankkaa osaamista terveyden ja terveyttä tukevien elintapojen tukemisessa. Lisäksi järjestöt tuottavat osallisuutta ja yksilön voimavaroja vahvistavaa toimintaa muun muassa erilaisen matalan kynnyksen ryhmätoiminnan ja vertaistuen avulla.

Toimintaamme osallistuneiden palautteissa on noussut esille kokemus, että ei ole välttämättä saanut aikaa ja rauhaa kuntoutumiseen. Usein kuntoutumisen aikainen rahallinen tuki elämiseen on ollut lyhytkestoista ja kuntoutumisen tukitahot ovat voineet vaihtua.

Järjestöjen tarjoama ammatillisesti ohjattu vertaistuki ja ryhmämuotoinen toiminta on monelle ratkaisevan tärkeä vaihe kuntoutumisen kannalta. Omaan sairauteen tuo perspektiiviä ymmärrys, että ei ole tilanteensa kanssa yksin ja jaetut kokemukset antavat uusia näkökulmia ja keinoja päästä elämässä eteenpäin – vaikkapa päästä opiskelemaan tai palata takaisin työelämään.

Kun saa ympärilleen samoja kokemuksia jakavia ihmisiä sekä arjen haasteita ymmärtäviä ammattilaisia, on mahdollista kokea osallisuutta ja saada ote omannäköisestä, merkityksellisestä elämästä.

Tällaista tukea voivat tarjota vain järjestöt.