Edessä on historiallinen muutos työllisyyspalveluiden järjestämisvastuun siirtyessä valtiolta kunnille. Uudistuksessa on kyse aidosti uudesta tavasta toimia. Työllisyyspalvelut tuodaan osaksi kunnan elinvoimatehtävää, mikä mahdollistaa työpaikkojen ja työntekijöiden paremman kohtaamisen sekä kunnan muiden toimintojen yhdistämisen palveluihin.
Työllisyyspalveluiden järjestämislaki velvoittaa huolehtimaan erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistämisestä. Tähän tuo oman haasteensa kannustava rahoitusmalli, jossa kuntien työttömyysetuuksien kuntakustannukset poistuvat ainoastaan avoimille työmarkkinoille työllistymisen myötä. Rahoitusmalli pakottaa myös entistä vahvemmin kiinnittämään huomiota palveluiden vaikuttavuuteen.
Jokainen työnhakija on yksilö, jonka tarpeet ja edellytykset työllistymiseen ovat erilaiset. Jotkut löytävät nopeasti jatkopolut, kun taas toiset tarvitsevat enemmän tukea ja aikaa. Voikin olla houkuttelevaa kohdistaa palveluita niihin henkilöihin, joilla on edellytyksiä niitä vastaanottaa. He, joilla työllisyyspalveluiden vaikuttavuus näkyy vasta pitkällä aikavälillä, voivat jäädä ilman itselleen tärkeitä palveluita.
Sosiaali- ja terveysjärjestöillä on vahva kokemus heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien työllistämisestä ja työllistymisen edistämisestä. Järjestöillä on erityistietoa omien kohderyhmiensä tarpeista ja haasteista työllistymisen suhteen sekä kokemusta vaikuttavista toimintamalleista. Järjestöt ovat myös ketteriä kehittämään uusia ja innovatiivisia toimintamalleja ja ratkaisuja työllistymisen edistämiseksi. Palvelut ovat usein räätälöityjä ja yksilöllisiä, mikä auttaa parantamaan työllistymismahdollisuuksia.
Järjestöt tulisikin ottaa mukaan palveluiden kehittämiseen ja järjestöjen eritasoiset palvelut integroida vahvemmin osaksi työvoimapalveluiden kokonaisuutta. Ammatillisen asiantuntijuuden hyödyntäminen työllistymisen eri vaiheissa on avainasemassa. Ei myöskään kannata unohtaa järjestöjen matalan kynnyksen työpaikkoja, jotka toimivat väylänä kohti avoimia työmarkkinoita sekä järjestöjen hyvinvointia ja terveyttä edistäviä toimintoja, joita voidaan yhdistää palveluihin.
Vaikka taloudelliset resurssit ovat niukat, satsaukset kaikkien työllistymiseen ja uusien työmahdollisuuksien luontiin maksavat itsensä takaisin tulevina verotuottoina. Tässä työssä tarvitaan kaikkia toimijoita.
Erityisasiantuntija Päivi Kiiskinen, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys